Eilen oli aivan järkyttävä myrskytuuli täällä. Aamulenkillä oli pakko ottaa huppu päähän, kun korvia paleli. Tänään tuuli on laantunut, onneksi. Sain nurmikon leikattua oikein lyhyeksi, joten tänään ei ole pihahommia tiedossa. No, voisin tietysti nokkosia repiä ja tuon yhden keppikasan siirtää, mutta en viitsi! Sisällä olisi siivoamista. Yritin eilen siivota ja  aloitinkin raivaamalla tavaroita lattialta ja viemällä muutaman muuttolaatikon yläkertaan. Siitä tulikin niin paha ja heikko olo, että en kyennyt enää imuroimaan. Ihme, että selvisin sen jälkeen koirien kanssa kävelystä!

Yritän uskotella itselleni, että voimien loppuminen niin vähästä johtuu vain ja ainoastaan lääkkeistäni. Masentavaa, että silloin kun on intoa ja halua tehdä jotain, niin voimat loppuu totaalisesti. Silloin käy mielessä se potaska, jota pari lääkäriä on minulle syöttäneet: liikunta piristää! Valitan, mutta kun se vain väsyttää. Ennen masennukseen sairastumista harrastin juoksemista 2-3 kertaa viikossa. Masennukseen sairastumisen jälkeen juokseminen alkoi jäädä, koska se alkoi tuntua niin pahalta. Hyvä olo ja piristyminen oli todella kaukana. Kuntosalilla käyn edelleen vain ja ainoastaan hartiasärkyjen vuoksi. Mitään hyvää olo en liikunnasta valitettavasti saa. Ehkä vielä joku päivä.