Roope katsoi minuun silmät ilosta loistaen eilen. Se oli kaunista. Sitä edelsi kuormanvetoharjoittelua, vapaana juoksemista ja namien etsintää sisällä. Roopen katsoi minuun silmät loistaen siitä odotuksesta, että mitä kivaa minä seuraavaksi keksin! Olisin kuvitellut, että siinä oli jo riittävästi virikkeitä ja aktivointia yhdelle päivälle, mutta koira halusikin lisää. Kyllä minun olikin aivan pakko laittaa nameja vielä virikelaatikkoon. Se on sellainen "älylelu", jonka Roope tyhjentää muutamassa minuutissa eikä siksi minusta kovin paljon virikkeitä anna.

Tänään koirat saivat taas etsiä sisältä nameja ja Roope sai vielä tyhjentää muutaman kerran virikelaatikon. Peppikin sen muuten saisi minun puolesta tyhjentää, mutta Roope on ominut sen itselleen. Nyt näyttävät molemmat aika tyytyväisiltä. Siis koirat nukkuvat eivätkä tuijota minua loistavin odottavin silmin.