Heräsin aamulla seitsemän aikaan ja molemmat koirat tuijottivat minua odottavasti. Ei mikään ihme. Johan ne ovat tottuneet siihen aikaan käymään aamulenkillä. Vein koirat tarhaan ja tulin takaisin sänkyyn. Miina tuli jossain vaiheessa kanssani nukkumaan. Siinä sitten meni yhteentoista mukavasti yhdessä. Tunnin vielä makasin sängyssä horteessa. Lihakset tuntuivat uskomattoman raskailta! Harmittaa toisaalta, kun tekemistä olisi kaikenlaista. Toisaalta minä tarvitsin pitkät aamu-unet enkä voi sille mitään. Miina oli kyllä niin tyytyväinen, että se korvaa kaiken harmin.

Saas nähdä menenkö tänään uimaan vai en. Kunhan saan aikaiseksi vähän näyttelyharjoitusta Roopen kanssa ja pesen sen mahanalusen illalla, niin se riittää.