Pari päivää on mennyt niin, että olen välillä ollut kovinkin ahdistunut. Eilen tapahtui sellaistakin, että ovi aukesi yhtäkkiä ja mustalaisnainen käveli sisään! Kyllä mä säikähdin! Törkeä loukkaus minun turvapaikkaani kohtaan. Samantien käskin naisen lähteä ulos. Menin vielä sanomaan, että olen juuri lähdössä (olinkin, ruokakauppaan). Nainen kysyi, että mihin lähden. Mitä se hänelle kuului???? Sanoinkin ihan rauhallisesti ja suoraan, ettei hänelle kuulu. Lähtiessään vielä totesi, että olisin voinut paidan ostaa. En tarvi!!!! Jos tarvin, niin menen kauppaan.

Mulle on tullut iso vastenmielisyys ovelle kaupustelijoita kohtaan sen jälkeen, kun täällä kävi pari törkeää Ecolator-jätevesipuhdistamokauppiasta. Ne tulivat sisään kertomatta millä asialla ovat ja alkoivat kysellä henkilökohtaisia asioita. Minä pöljä kerroin. Sitten lupasivat tulla jollekin selvityskäynnille. Eivät koskaan tulleet! Kyllä pisti vihaksi odotella. Silloin päätin, että tänne ei enää kauppiaat tule sisälle. Olen ollut aivan liian varomaton. Varsinkaan henkilökohtaisia asioita en enää niin avoimesti kerro. Maailmassa on paljon pahaa ja se on pakko hyväksyä. Rehellinen haluan olla, mutta avoin ei tarvitse aina olla.

Eskokin ajoi pihaan illalla. Mukanaan se koira, joka on kahdesti purrut Peppiä ja on syyllinen siihen, että Peppi kammoaa toisia koiria. Vaikka Esko jättikin sen koiran autoonsa, niin en suostunut mitään riskiä ottamaan. Siis, että Peppi säikähtää.Se kyllä hermostuu jo sen koiran haistamisestakin. Käskin siis Eskoa ovella häipymään koiransa kanssa. Siinähän oppii, kun ei kerran sen vertaa voi aivojaan käyttää ja kunnioittaa minulle tärkeitä asioita.

Yöllä Pepille tuli hätä ja vein sen tarhaan. Parin tunnin päästä alkoi räksytys. Voi, että mua suututti. Välillä se hiljeni ja taas aloitti. Lopulta huusin eikun karjaisin HILJAA sängyssäni. Sitten menin vielä ovelle uhkailemaan niskojen nurin vääntämisellä.... Tehosi! Peppi oli aamuun asti hiljaa. Minun yöunet meni vain siinä täysin. Olin niin väsynyt ja kiukkuinen, että teki mieli oikeasti tuhota jotain. Aamulla olin sentään rauhoittunut. Leikkasin nurmikkoa ahdistuneena ennen kuin lähdin kampaajalle.

Uusi kampaus tuo mieleen jonkin filmitähden. Vähän liikaakin luksusta minun makuuni, mutta siedettävää vaihtelua tämä kuitenkin on. Mikähän minua niin hermostuttaa siinä, että näytän vähän paremmalta? Joka saattaa huomata? Oon aika tottunut sellaiseen huolettomaan, suorastaan homssuiseen olemukseen. Eskokin sanoi minua kerran luomuihmiseksi, kun en laittele itseäni. Ei mulla mitään ideologiaa ole taustalla. En vain tunne oloani hyväksi, jos olen huolitellumpi kuin tavallisesti. Toiset naiset laittautuvat ja näyttävät hyvältä. En minä. Minä istun kotona lemmikkien kanssa. Kelpaan sellaisena kuin olen. Sitä minä kai epätoivoisesti haluan.