Lopultakin koitti reilun kuukauden tauon jälkeen toinen maksettu ja ohjattu jälkitrreeni. Mentiin metsään itikoiden syötäväksi. Syötin Pepin ennen matkaan lähtöä ja sehän rauhoitti Peppia kovasti.

Metsään oli tosi vaikea tehdä jälkeä ja taisin olla aika huolimaton molemmilla kerroilla. Peppi joutui tosissaan hakemaan jälkeä ja pomppi usein sivuun tarkistamaan, että mihin se jälki menee. Saalis löytyi toki molemmilla kerroilla. Toinen jälki oli tuplasti pidempi kuin eka ja siihen tehtiin kulma. Kulma meni ilman ongelmia mutta lopussa olin selvästi harponnut vauhdikkaasti ja Peppi hukkasi täysin jäljen. Oltiin siinä kohti niin lähellä saalista, että näin missä se on. Peppikin sen sitten sattumalta sivusta löysi. Tulipa konkreettisesti huomattua kuinka tärkeää on tehdä jälki huolella!

Masennuksesta ei ollut tietoakaan treenin aikana. Sen verran piti keskittyä asiaan ja koiraan. Lopussa tosin tarkistin kellonaikaa kännykästä ja harmikseni huomasin Eskon soittaneen paria minuuttia aiemmin. Kotimatkalla minulla olikin tarkoitus käydä Eskolla hakemassa luita ja tavaroitani. Sainkin haettua ihan reippaasti omaisuuttani ja luitakin sain. Esko pyyteli taas kerran seksiä. En oikein heti ajatellut sen herättävän minussa mitään tuntemuksia. Ei kerta  kaikkiaan kiinnostanut. Kotona totesin olevani surullinen. Esko ei ole käsittänyt, että minä en harrasta satunnaista seksiä. Minulla pitää olla turvallinen parisuhde sen ihmisen kanssa, jonka kanssa harrastan seksiä. Minulla pitää olla tunteita sitä ihmistä kohtaan! Esko on kyllä tehnyt parhaansa tappaakseen minun tunteeni häntä kohtaan. Surullista.