Peppi karkasi aamulla vartiksi. Vein sen tarhaan ja pois ilman hihnaa. No, poistullessa se otti ja lähti juoksuun. Syykin siihen selvisi pian: se hoksasi meidän pellolla naapurin kissaa. Kissa vilahti puuhun turvaan. Mitäs on aina mun tontilla. En tosin yhtään pidä siitä, että Peppi jahtaa mitään kissaa, mutta en näköjään voi asialle mitään. Kunhan jättää Miinan rauhaan.

Ajattelin, että löydetään Peppi sitten Roopen kanssa kun lähdetään kävelylle. Puuro oli vielä kesken, kun näin ikkunasta Pepin tiellä. Juoksin ovelle sitä huutamaan ja sehän tuli! Voi, miten iloinen se oli! Sillä oli tosi hauskaa, kun se pääsi kotiin.

Aamu parani vielä sillä, kun kuulin radiosta että Paavo Väyrynen ja Suvi Linden eivät päässeet enää eduskuntaan. En voi sietää kumpaakaan. Ensimmäinen muistikuvani Väyrysestä on se, kun hän oli nipistellyt lentokoneessa lentoemäntiä. Kuvottavaa ja en pääse tästä mielikuvasta eroon. Se on myös syynä siihen, etten äänestä keskustaa, vaikka muuten aatemaailmani on lähinnä keskustalaista. Ehkä sitten kun Väyrynen on kuollut...

Tajusin viikonloppuna, että renkaat on syytä jo vaihtaa. Lumet on sulaneet ja takatalven odottaminen on naurettavaa. Katsoin eilen kaupan pihassa toisia autoja eikä niissä enää ollut kellään nastoja. Itse en ala vaihtaa kuin hätätapauksessa. Tuolla auton omalla tunkilla ei saisikaan vaihtaa kuin yksittäisen renkaan. Inhoan puhelinta nykyään, mutta sain silti varattua ajan renkaiden vaihtoon. Huomiselle sain ajan,samalla reissulla voin sitten hoitaa muitakin asioita. On niin tuskallisen vaikeaa saada itseäni liikkeelle päivällä.

Mulle on tullut hyvin huonoksi tavaksi käydä kaupassakin varttia vaille sulkemista. Samalla oon huomannut senkin älyttömän tosiasian, etten ole koskaan viimeinen kauppaan tulija! Miksi ihmiset käyvät niin viime tingassa kaupassa? Sehän on vain kiusaa kaupan työntekijöille. Kotiin hekin toivovat pääsevänsä ajoissa.