Keväällä "pitää" istuttaa siemeniä ja vaihtaa mullat ruukkukasveille. Ennen olen aivan odottanut istuttamista, nyt siitä on tullut uusi velvollisuus ja rasite. Jokainen päivä vaatii pinnistelyä. Muu luonto herää talven jälkeen henkiin, minä en. Minä jatkan talvihorrosta vuodesta toiseen vaikka haluan epätoivoisesti herätä. Tämä kevät ei näytä olevan sen kummoisempi kuin mikään edellinen vuodenaika.

Mikä minua pitää allapäin ja surkeana? Viime keväänä olin yhtälailla väsynyt, mutta silti minussa oli jonkinlaista intoa ja elinvoimaa. Odotin innoissani lumien sulamista jotta pääsin kasaamaan kasvihuonettani. Nyt minua surettaa, että joudun korjailemaan kasvihuonettani, kun pari kattolevyä on irti. Tekemistä on silti todella vähän viime vuoteen verrattuna. En kykene nauttimaan. Täytyy kai jatkaa pinnistelyä.

Miina käyskenteli äsken täällä aivan polleana. Peppi nukkui kaikessa rauhassa minun sängyssäni. Miina kävi pari kertaa jopa kurkkimassa makuuhuoneen suuntaan. Piti jo käydä katsomassa, että onko Peppi vielä hengissä! Heräsihän se. Ihmeen sikeästi se nukkui.

Syöminen piristi vähän oloa. Pitäisi muistaa syödä säännöllisesti 3-4 tunnin välein. Jostain syystä se vain unohtuu. Ei ole ruokahalua. Ilmankos paino on lähtenyt taas laskemaan hitaasti mutta varmasti.