Löysin eilen Roopen otsasta ensimmäisen kerran punkin. Siis tässä asuinpaikassa ensimmäisen kerran. Viime kesänä kummassakaan koirassa ei ollut ainuttakaan punkkia. Niitä näyttäisi olevan aika vähän täällä. Ei harmita yhtään.

Meillepäin on jäänyt yksinäinen kurki asumaan. Tosi monta kertaa olen sen nähnyt. Tämän aamun lenkillä ei näkynyt jäniksiä, mutta se kurki oli kyllä pellolla. Olimme koirien kanssa lähimmillään ehkä 30 metrin päässä. Sitten vasta kurki alkoi ottaa muutaman pika-askeleen kauemmas. Koirat olivat taas aivan villinä innosta. Niiden kanssa käveleminen tuntuu toivottomalta tämän luonnon keskellä.

Tänä aamuna minulla oli toisen korvan takana kauhea kipu. Sitä on ollut minulla usein lapsena, mutta vain iltaisin kun yritin nukahtaa. Onneksi se meni ohi parissa tunnissa. Hartiat oli kuitenkin sen verran jännittyneen oloiset, että oli pakko suunnata kuntosalille. Ajattelin eilen, että on mukavaa kun ei tarvi mennä mihinkään. Ehdin jo unohtaa koko kuntosalin. Lihasten rääkkäys ei kovin pahalta tuntunut loppujen lopuksi ja hartiasärky jäi matkalle. Hyvä reissu. Tapasin siellä tutunkin, joka kysyi olenko laihtunut. Sekin oli ihan kiva kuulla. Hieroja kysyi toissapäivänä samaa. Näen minä eron peilistäkin.