Olen päättänyt kuunnella ja noudattaa tarpeitani. Siis vältän masentuneiden seuraa. Ainakin niiden, jotka ovat alkumetreillä säälien itseään ja valittaen kaikesta. Olen itsekin ollut siinä vaiheessa enkä moiti ketään. Tiedän, että ne tunteet on elettävä läpi eivätkä ne ole kauniita. Se vaihe on täyttä tuskaa eikä siinä ole mahdollista nähdä asioita oikeassa mittakaavassa. Mutta ei minunkaan tarvitse enää yrittää myötäelää sitä. Paria sellaista blogia olen seuraillut enkä jaksa enää. Ei se hyödytä minua yhtään eikä minun kommenteilla ole heille mitään merkitystä. Parempi keskittyä omiin ympyröihini.

En usko, että löydän netistä itselleni miestä. Se on niin teennäistä. Tuntuu täysin nurinkuriselta keskustella parisuhteesta sellaisen ihmisen kanssa, jota ei ole ikinä edes tavannut! Toisaalta tietysti sitten selviää samalla se, ettei haluakaan tavata. Olen hirveän vaativa ja seulani on tiheä. Toisaalta en oikeasti kaipaa mitään mutkia tämänhetkiseen elämääni. Kaikki on juuri nyt ihan hyvin. Pidän silti silmäni ja korvani auki.

Kiitos Outsalle kommenteista. Olet näköjään viettänyt enemmänkin aikaa blogini parissa.  Kiva, kun viihdyit.