Eilen aamulla heräsin ennen yhdeksää, tänä aamuna kahdeksalta. Siis klo 8.00!!!! Yleensä herään puoli kymmeneltä ja hyvä, jos kymmeneltä saan itseni ylös sängystä.

En haluaisi riemuita ennenaikaisesti, mutta tekee jo mieli ajatella, että tässä olisi palkinto rohkeudestani... Nähtäväksi jää, onko tämä pysyvä muutos vai ei.

Olin aamulla niin hyvällä mielin, että menin aamulenkillä naapureille käymään. Hyvin nukuttu yö tekee ihmeitä!!! 

Olin ihan kauhuissani, kun ihastukseni kommentoi yhtä kuvaani facebookissa. Ilmeisesti ei ainakaan pahastunut mun soitosta. Tukalalta tuntui kuitenkin... No, kyllähän minä osaan olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ainakin olen ennen osannut. Olen vain edelleen ihan hirveän hämmentynyt. Olen purkanut tehokkaasti suojakuorta pois. Kyllä sitä kuitenkin näemmä tarvitsee. Jostain se pitäisi kasata tarvittaessa takaisin. Ei nää tunteet kuolekaan pois niin vain...