Mulla ei ole pitkään aikaan ollut missään asiassa mitään menetettävää. Se ajatus on antanut minulle voimaa ja rohkeutta. Joku toinen voisi pitää sitä masentavana ja kauheana ajatuksena. On minulla tietysti fyysisesti Miina ja koirat ja vielä talo ja auto. Ne ovat minulle tärkeitä asioita, joita en halua menettää. Käytöstäni en kuitenkaan ala muuttamaan kenenkään mieliksi. Minulle on täysin yhdentekevää, kuinka pahasti minusta ajatellaan. Siinä minulla ei ole mitään menetettävää.

Tämän ajattelutavan seurauksena taisin kerran joutua sairaalaan viikonlopuksi lukkojen taakse. Äitini ilmoitus oli vain viimeinen pisara, kun mielenterveystoimiston muka-asiantuntijat eivät pitäneet käytöksestäni. Siitä reissusta tuli minulle elämäni ahdistavin muisto. Se oli kauheampaa kuin raiskatuksi joutuminen! Se oli laillista raiskausta, vapaudenriistoa ja ihmisarvon menettämistä. Minulle ei sallisttu mitään. En ollut kadunkivenkään arvoinen. En saa ilmeisesti rauhaa tältä asialta ennen kuin olen tehnyt isomman valituksen. Terapeutti ehdotti myös lehtijuttua. Siitä kostonhimoinen minäni pitäisi oikeinkin kovasti. Minullahan ei ole mitään menetettävää. Ihmisarvokin minulta jo on kerran riistetty. Pahat teot pitää julkistaa, jotta muutosta voisi tapahtua. Haluan ja vaadin oikeutta.