En saanut pumppua toimimaan, joten päätin olla avuton ja soitin Eskolle. Hän lupasi tuoda mulle toisen pumpun. Pyysin että tulisi vasta seuraavana päivänä eli eilen. Päivällä huomasin, että vesi olikin kadonnut kellarista itsekseen. Esko oli kuitenkin jo matkalla, kun soitin ja kerroin uuden tilanteen. Oli hänellä kyllä mulle hiomakonekin reen huoltoa varten, joten matka ei ollut ihan turha. Esko oli täällä sitten pari tuntia juttelemassa. Sen verran lankesin vanhaan osaani, että tarjosin ruokaa hänelle. Eskolla kun ei ole tapana huolehtia syömisistään. Hän vain juo kahvia päivät pitkät. Ruoka kelpasi sitten erittäin hyvin kuten arvelinkin.

En ole näköjään enää vihainen Eskolle mistään. Olen lähinnä surullinen siitä, että hän laiminlöi mua seurustellessamme. Surullinen esimerkki siitä on se, kun täytin 30. Esko ilmoitti edellisenä päivänä, että hänellä ei ole AIKAA hankkia mulle lahjaa. Minä tiesin kyllä sen olevan tekosyy sille, ettei hän keksi minulle mitään lahjaa. Silti se vain tuntui siltä, että hän ei halua uhrata mulle aikaa, koska en ole sen arvoinen. Siltä minusta tuntuu edelleen. Jos hän olisi ollut rehellinen ja myöntänyt ettei kykene millään keksimään mitään ostettavaa, niin olisin voinut neuvoa hankkimaan vaikka kukkia. En minä tarvinnut mitään hienoa. Pieni huomoiminen olisi ollut tärkeää. Minä tunsin jatkuvasti olevani arvoton. Sen vuoksi minä yritin jatkuvasti osoittaa olevani jonkin arvoinen, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. Ei sellaista elämää voinut kestää.

Olen siis antanut anteeksi ja koitan olla avuton välillä. Kaikkea ei tarvitse osata itse.

Tulin myös ajatelleeksi, että voisin päästä eroon ihastuksestani, jos lämmittelisin suhdettani Eskoon. Ei se loppujen lopuksi olisi ihan mahdoton ajatus. Esko voisi olla kypsynyt suhtautumaan parisuhteeseen aikuisemmin. Se nyt on tietysti täysin epävarmaa ja paljon joutuisin neuvomaan ja opastamaan. En ole varma siitä, jaksanko sitä. Siitä olen kuitenkin varma, että minun ei pidä alkaa suhteeseen ihastukseni kanssa. Hän vaikuttaa kylmemmältä ihmiseltä kuin Esko. Eikä Esko nyt sitten oikeastaan kylmäkään ole. Hän puhuu minulle toisin kuin isäni. Isääni muistuttavia miehiä minun pitää ehdottomasti varoa ja vältellä. Toisaalta ei Reijossakaan loppujen lopuksi ollut kovin paljon yhtäläisyyksiä isääni. Hänkin puhui minulle. Reijo se sitä paitsi vasta huomioikin minua! Koko ajan oli kimpussa! Tosin se ei tietenkään ollut sellaista huomiota kuin kaipasin ja tarvitsin. Hän vain teki mitä halusi itseään varten. Ehkä se ei-toivottu huomio loppujen lopuksi vastasi ei-mitään huomiota. Onpa vaikeaa tietää, mikä minulle olisi hyväksi!