Viime perjantain tuulesta irtosi katosta pelti osittain. Eilen vasta huomasin, kun touhusin pihalla ja pelti oli kääntynyt pois paikaltaan. Ei siinä auttanut kuin ruveta välittömästi korjaajaa etsimään. Vaihtoehtoja ei suuresti ollut tässä lähiseudulla. Toinen ei ollut oikein halukas tulemaan 50km päästä, kun tulee mulle muka niin kalliiksi. Toinen sanoi ehtivänsä vasta 2 viikon kuluttua. Tänään soitin vielä vakuutusyhtiöllekin, jos ne tietäisivät jonkun. Lupasivat kyllä korjata, jos menee omavastuun yli. Lopulta löysin vielä yhden numeron ja lupasi tulla ensi viikolla ohimennessä. Kyllä pitää olla hankalaa!

Kaikesta huolesta huolimatta nukuin viime yönä tosi hyvin. Poikkeuksellisen hyvin. Jätin herätyskellon hälytyksen pois ja silti heräsin aikaisemmin kuin normaalisti. Ihminen tarvitsee tekemistä ja "hyvää" stressiä. Kenties liian tylsä elämä pitää mut väsyneenä!

Kovuus on nostanut päätään minussa. En jaksa ymmärtää aina toisia. En jaksa olla myötätuntoinen. Nettideitissä olen alkanut antaa suoraa palautetta tyhmistä yhteydenotoista. Ennen minulla ei ollut sanoja, joilla puolustaa itseäni. Olin hiljaa enkä reagoinut. Nyt minulla on sanoja kuten itsekäs, kusipää, moukka, tolvana.   Minusta ei ole liikaa vaadittu, että hakutoiveitani noudatetaan. Jos olen laittanut hakevani seuraa 31-43 vuotiaista miehistä, niin 23 vuotias ei minua kiinnosta! Voiko sellainen ihminen, joka minun toiveistani huolimatta laittaa viestiä, olla muuta kuin itsekäs? Ei minun mielestäni. Toisten toiveet ja odotukset eivät kiinnosta kaikkia miehiä. Kuvan perusteella suurin osa laittaa viestiä eikä lue profiilia. Olen nähnyt paljon vaivaa sen tekemiseen ja sitten sitä ei edes kunnolla lueta! Niin. Annan reilusti tästä lähtien palautetta enkä säästele sanojani.