Huomenna lähden mummolaa hyvästelemään. Se kuulostaa idylliseltä matkalta maalle, mutta ei ole sellainen ollenkaan. Minun mummolani on kaupungissa. Se oli ennen harvaan asutulla alueella, mutta viime vuosina sinne ympärille on rakennettu paljon uusia taloja. En todellakaan halua olla siellä kauan. Oma kotini on oikealla maaseudulla, vaikka kaupunki tämäkin on.

Ehkä pitäisi ottaa yhteyttä pariin kouluajan kaveriin ja kysyä, haluaisivatko he tavata. Jotenkin vain laiskottaa! Pääsen nopeammin takaisin kotiin, jos käyn vain serkkuni luona. En ehkä ole tarpeeksi hyvässä kunnossa sitten tavatakseni sellaisia ihmisiä, joita en ole vuosiin tavannut. On kai parempi kuulostella omaa vointiani tässäkin asiassa. Eskon kanssa oleminen on ollut viime aikoina ihan riittävää sosiaalisuutta minulle.

Olen myös päässyt vähän netistä irti. Välillä on jo käynyt mielessä, että kehitänkö itselleni siitä riippuvuutta. Siitä taas on tullut mieleeni isäni peliriippuvuus. Minullahan saattaa olla perinnöllistä alttiutta riippuvuuksien kehittämiseen, joten minun on parasta olla varuillani. Vaikka raha ei minun nettipeleissä liikukaan, niin aikaa menee silti. Aikaa, jonka voisin käyttää viisaaammin tai ainakin hyödyllisemmin.

Tänään olen saanut siivottua ja pestyä vähän pyykkiä. Olen vältellyt kotitöitä netissä lusmuillen. Loppujen lopuksi aikaa ei siihenkään kulunut kovin paljon. Piti vain priorisoida asioita. Nyt voin taas leikkiä netissä hyvällä omallatunnolla. Olen kyllä selvästi reipastunut, kun olen käynyt muutamana päivänä Eskolla töissä. Jotenkin huomasin, miten asiat järjestyvät kaikessa rauhassa vaikka vielä olenkin ollut jotenkin ahdistunut. Niin, itse asiassa töissäkäynti sai kotityöt vaikuttamaan pikkujutuilta!

Täytyy myöntää, että puhdas koti vetää tosiaan puoleensa..