En ole saanut painoa putoamaan moneen viikkoon. Olen joutunut syömään noita ruokia, jotka ostin purkuhommissa olleille miehille, kun he eivät tulletkaan syömään. Yksi keksipaketti kolmesta on sentään vielä jäljellä, joten vähän itsehillintää olen saanut. Lisäksi koulun ruokalan ruoka ei pidä nälkää poissa paria tuntiakaan vaikka sitä kuinka paljon söisi. Pelkkää perunaa ja suolaa se on kaaliraasteen lisäksi.

Tänään yllätin itseni kylläisyyden tunteen ilmestyessä kesken ruoan. Jätin puolet lautasesta syömättä! Niin paljon liikaa minä kumoan lautaselle ruokaa. Ilmankos paino ei putoa! Lisäksi olen pahinta makeanhimoa lääkinnyt purkkaa syömällä. Minulla on pari erilaista purkkapussia ja olin unohtanut niiden olemassaolon!

On se kumma, jos ei pikkuhiljaa ala painokin putoamaan. Jatkossa täytyy vielä keskittyä siihen rauhalliseen syömiseen. Netin ääreen ei saa tuoda ruokaa eikä pöydällä saa olla selattavia lehtiä. Ei edes painonhallintalehtiä.

Huomenna vien eväät kouluun. En halua syödä niin usein sitä pahaa ruokaa! Ruoan pitää olla hyvää ja nautinnon lähde. Sitten ei tarvitse syödä erikseen herkkuja!

Tänään löysin lopulta hyvän mustikkapaikan. Se oli noin 200m siitä, mistä olen aiemmin poiminut. Pienestä oli kiinni. Kyllä olen melkein kehrännyt tyytyväisyydestä! Eilen löysin kunnon hyttysmyrkyt, joten poimiminen oli leppoisaa. Mulla ei oikeastaan ole suuria vaatimuksia elämältä juuri tällä hetkellä. Tämä viikonloppu jäi erittäin onnistuneeksi mieleeni näillä seikoilla.

Jostain ihmeen syystä tuli mieleen tässä eräs ilta, että jos saisin lottovoiton, niin perustaisin koira-kissahoitolan kaiken muun lisäksi. Hassu ajatus. Olisi sille kyllä tarvettakin. Lisäksi ostaisin oikein kunnon ratsuhevosen itselleni ja sen kaveriksi kaiken maailman eläkeläisheppoja. Joku muu saisi kyllä luoda lantaa! Lottovoitolla toki voisin palkata montakin ihmistä töihin. Onhan minulla niitä haaveita kaikenlaisia, kun oikein ajattelee. Miinasta haluan myös ammattilaisen ottaman valokuvan. Koskahan sen saisin sen aikaan?